perjantai 30. marraskuuta 2018

Tarina numero seitsemäntoista: Pinjan tarina



Pinja tuli siskoineen bonuksena elämääni 10- vuotiaana, kun tapasin hänen isänsä. Alkoi ihanan suloinen, hektinen ja välillä kaoottinenkin uusperheen elämä, johon kuuluivat tuolloin 13- ja 16- vuotiaat omat tyttäreni, kymmenvuotias Pinja ja hänen 2- ja 4- vuotiaat pikkusiskonsa sekä mukana vielä kaksi koiraani.

Pinja on syntynyt täysin terveenä, mutta saanut alle vuorokauden ikäisenä sairaalabakteerin, jonka aiheuttamien leikkausten ja komplikaatioiden myötä hänellä on CP- vamma sekä vaikea kehitysvamma. Täysin hyppy tuntemattomuuteen ei kehitysvammaisuus minulle ollut, sillä työskentelen vaikeimmin vammaisten erityisopettajana. Mutta asiat toki tulevat eri tavalla iholle, kun ne ovat osa omaa arkea.

Pinja on tuonut elämääni valtavasti iloa ja kykyä nähdä maailmaa toisenlaisesta näkökulmasta. Pinja on aina ollut perheemme iloisin ja tyytyväisin jäsen. Pinjan tavasta elää hetkessä ja iloita pienistä asioista meidän kaikkien tulisi osata ottaa oppia. Kuka meistä osaa olla aina yhtä onnellinen päästessään iltaisin omaan sänkyynsä? Kenelle hampurilaiselle pääsy on aina juhlaa? Kuka kietoo pitkät kätensä lonkeromaiseen halaukseen vierellä olevan ympärille vain siitä ilosta, että saa seurata, kun toinen laittaa ruokaa?

Toisaalta elämä Pinjan kanssa on herättänyt minussa maailmanparantajan. Taistelu Pinjan kohtaamien epäoikeudenmukaisuuksien ja oikeuksien puolesta on saanut minut lähtemään mukaan aktiivisesti kuntapolitiikkaan. Lukemani lause ”vammaisten lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia” on saanut minut toimimaan. Jonkun täytyy pitää ääntä niiden puolesta, jotka eivät siihen itse pysty. Se on myös tuonut lisää näkemystä erityisluokanopettajan työhöni; osaan nähdä asioita myös oppilaan perheen näkökulmasta ja uskon osaavani paremmin olla tukena myös heille.


Pinja on nyt 18-vuotias nuori nainen, joka käy kolmatta vuotta ammattiopistoa. Pinja on edistynyt ja oppinut uusia asioita omassa tahdissaan. Turvallisen ja tavoitteellisen koulumaailman loppuminen ensi keväänä tuo huolta; mikä taho nyt huolehtii ja turvaa Pinjan mahdollisuudet itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen? Pinja aina aurinkoisena ja hyväntuulisena on helppo sysätä omiin oloihinsa ja puolustuskyvyttömänä hän tyytyy osaansa. Onko meillä yhteiskunnassa sellaisia rakenteita, jotka turvaavat elinikäisen oppimisen mahdollisuuden myös vaikeimmin kehitysvammaisille ihmisille?

Leni ja Pinja 18 vuotta, CP- ja kehitysvamma 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti